Mikä tekee kuntoutuksesta arkilähtöistä?

  • MONIA HUOMIOON OTETTAVIA ASIOITA

Kuntoutuksen vahvana painoalueena on jo pidempään ollut arkilähtöisyys.  Arkilähtöisyyttä kuntoutuksessa on painotettu valtakunnallisissa kuntoutussuosituksissa ja myös esimerkiksi Kelan tutkimuksessa: https://www.kela.fi/-/tutkimus-kuntoutus-toteutuu-lakimuutoksen-jalkeen-aiempaa-enemman-arjessa

”Uuden tutkimuksen mukaan koettu kuntoutusosallisuus eli asiakkaan kuulluksi tuleminen lisääntyi lakimuutoksen jälkeen. Kuntoutus toteutui myös aiempaa yleisemmin kuntoutujan lähiympäristössä ja arjen tilanteissa.” Kela 7.2.2020.   

Kuntoutuksen tulee tukea ja edistää kuntoutujien osallistumista omaan arkeen. Kuntoutujan suoriutumisen tulee kehittyä juuri niissä oman arjen toiminnoissa ja tehtävissä, jotka ovat kuntoutujalle tärkeitä ja merkityksellisiä. Tämän vuoksi on tärkeää, että kuntoutus toteutuu kuntoutujan omassa arjessa, tarkoituksenmukaisessa ympäristössä. Näin asiaa ilmaistuna, se tuntuu hyvinkin loogiselta, mutta mitä se sitten ihan käytännössä, kuntoutuksen toteutuksessa tarkoittaa ja edellyttää? 

Toteutunut arkilähtöinen kuntoutus vastaa kuntoutukselle asetettuja tavoitteita ja lisää kuntoutuksen hyötyä ja vaikuttavuutta. Kuntoutujan ja verkoston osallisuuden maksimointi kuntoutuksessa on erityisen tärkeää, jotta kuntoutuksesta ei tulisi asiantuntijalähtöistä. Verkostoyhteistyö eri sidosryhmien välillä, jatkuva yhteydenpito ja tietoisuus meneillään olevasta kuntoutusprosessista edesauttaa kuntoutuksen toteutusta ja myös sen vaikuttavuutta.  

Kuntoutukset toteutuvat usein asiakkaiden omissa toimintaympäristöissä. Toimintaympäristö määrittyy tavoitteista, joiden tulee lähtökohtaisesti olla nivottuna kuntoutusasiakkaan arjen toimintakyvyn vahvistamiseen. Toimintaympäristönä ja kuntoutuksen toteutuspaikkana voi olla koti, koulu, päiväkoti, vapaa-ajan paikka tai työpaikka. Se, että kuntoutus toteutuu asiakkaan omassa toimintaympäristössä ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan sen yhteydessä vaikuttaa vahvasti myös se , miten kuntoutus tässä tarkoituksenmukaisessa ympäristössä toteutetaan.  On tarkoin arvioitava mitä menetelmiä käytetään ja miten yhteistyö toteutetaan.  

Puhuttaessa arkilähtöisestä kuntoutuksesta se ei ole yksittäisiä, kuntoutujan arjesta täysin irrallisia kuntoutustoimenpiteitä ja menetelmiä, vaan se voi käsittää useiden arjen eri toimintojen yhdistämistä kuntoutukseen. Kuntoutustoimenpiteillä pyritään vaikuttamaan juuri niihin arjen eri toimintoihin, joissa kuntoutujalla on haasteita. Sen vuoksi kuntoutustoimenpiteen tulisi nivoutua kuntoutujan arkeen, jotta hyöty olisi mahdollisimman suuri kuntoutujan osallisuuden ja suoriutumisen edistymisen näkökulmasta.  Väitämme, että todellisissa toimintaympäristöissä ja arjen luonnollisissa tilanteissa tapahtuva kuntoutuksen tukeman muutoksen siirtovaikutus on sitä suurempi mitä lähempänä se on todellisia arjen haastavia tilanteita. 

Arkilähtöisen kuntoutuksen toteutuksessa keskeiseksi nousee myös tavoitteet. Kysyimme instagramissa minkälaista pohdintaa arkilähtöinen kuntoutus herättää seuraajissamme. Lasten kanssa työskentelyssä herätti kysymyksen, miten tukea vanhempaa arjessa, kun terapia on suunnattu lapsellePohdintaamme nousi se, että lasten ja myös nuorten kuntoutuksessa vanhempien osallisuus on ensisijaista. Lapsen ja/tai nuoren arki on myös vahvasti koko perheen arkea, joten muutos parhaassa tapauksessa vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin koko perheen arjen sujumiseen. Vanhemman tukeminen on kuntoutuksessa tiivistä yhteistyötä, kokonaisvaltaista ohjausta ja neuvontaa tarkoituksenmukaisten tavoitteiden äärellä. Tämä vuoksi arkilähtöisyys tulee ilmetä myös kuntoutujan tavoitteissa, ns. sisään kirjoitettuna eli ts. Tavoitteiden ei tulisi jäädä irralliseksi kuntoutujan arjesta. Se mikä kuntoutusasiakkaan arjessa muuttuu, paranee, edistyy tai halutaan ylläpitää on oleellisempaa sen sijaan, että yksistään pyritään  vahvistamaan yksittäisiä taitoja tai valmiuksia, poistamaan tai lieventämään esimerkiksi jotain oiretta tai ongelmaa. Vaikka tässä kohtaa kysymys oli miten tukea lapsen vanhempaa  niin sama koskee myös aikuisten kuntoutujien kohdalla niin tavoitteiden kuin tuen ja ohjauksen näkökulmasta.  

Millaisia haasteita sitten kohtaamme kuntoutuksen toteutuksessa arjen eri toimintaympäristöissä ja arjen luontevissa tilanteissa, jossa mahdollisesti on läsnä  joko perhe, päiväkotiryhmä, koko luokkaympäristö, tuntemattomia ihmisiä tai kollegoja ? Mitä kaikkea se vaatii kuntouttajalta? Mitä se vaatii ympäristöltä, jossa kuntoutus toteutetaan? Tai miten ympäristö todella vaikuttaa kuntoutuksen toteutukseen?  Nämä jokainen kuntoutuksen alan ammattilainen tietää haasteiksi, joiden kanssa on tehtävä töitä ja jotka on otettava huomioon kuntoutustyötä tehdessä.  Väitämme ettei yksin riitä, että varmistamme kuntoutujan oman motivaation kuntoutukseen, vaan että myös verkostolla tulee olla kuntoutusmotivaatiota ja –valmiutta sitoutua kuntotutujassa ja kuntoutuja arjessa tapahtuvaan muutokseen. Mielestämme tähän tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Nämä kysymykset ja pohdinnat vaikuttavat keskeisesti myös siihen millaisia kuntoutuksen menetelmiä tai toimenpiteitä arkilähtöisestä näkökulmasta on tarkoituksenmukaista lähteä toteuttamaan. 

Yhteenvetona voidaan kyllä rehellisesti todeta, että arkilähtöisyys on sen varsinaisessa merkityksessä haastava teema. Tämän blogitekstin luominen vaatii aikaa ja kypsyttelyä.  Tämä kirjoitus herätti tunteita laidasta laitaan ja laittoi miettimään myös oman käytännön työn toteuttamista, arkilähtöisten tavoitteiden asettamista, asiakkaiden ja verkoston osallisuutta kuntoutuksessa sekä toteutettavan kuntoutuksen vaikuttavuutta. Kuntouttajan itsereflektiota parhaillaan ja tästä jatketaan! 

Jätä kommentti