Kuntoutuksessa on viime aikoina noussut monia eri näkökulmia ja asioita, jossa keskeisenä on ollut poikkeusajan tuomat haasteet sekä sen myötä kuntoutuksen tulevaisuuden tarkastelu. Poikkeusajan alussa kuntoutuksen toteuttamiseen liittyvät suositukset ja ohjeistukset muuttuivat eri maksajatahojen toimesta hyvin lyhyellä aikavälillä useaan kertaan ja kuntoutusalan toimijat joutuivat suunnittelemaan ja mukauttamaan omaa toimintaansa samassa tahdissa. Tässä tilanteessa ei myöskään epäselvyyksiltä voitu täysin välttyä. Lopulta kuitenkin kuntoutusalan toimijat ja työntekijät mukautuivat toteuttamaan vastuullisesti asiakkaan kuntoutustarvetta vastaten kuntoutusta sekä sen yksilöllisiä tavoitteita eri tavoin. Etäkuntoutus nousi merkittävästi keskiöön, läsnäkuntoutuksenkin ollessa tietyin reunaehdoin mahdollista. Osan kuntoutujien kohdalla kuntoutuksen toteuttaminen esimerkiksi asumisyksikössä, kouluissa tai päiväkodissa estyi kokonaan. Tällöin kuntoutujan lähiverkoston osallisuus kuntoutukseen ja ohjaus- ja neuvontaluontoisuus korostui kuntoutuksen toteutuksessa. Kaikkien kuntoutujien kanssa kuntoutuksen jatkaminen ei kuitenkaan ollut enää eri syistä mahdollista. Tämä johti osan kuntoutusalan toimijoista isoihin päätöksiin irtisanomisten ja lomautuksien suhteen. Tästä johtuen kuntoutusalla on oltu huolissaan myös siitä, ajoiko poikkeusaika kuntoutusalan toimijat ahdinkoon.
Tämä koronaviruksen aiheuttama poikkeusaika ei myöskään vähentänyt yhtään kuntoutuksen tarvetta, ennemminkin päin vastoin. Kuntoutusta tarvitaan ehdottomasti myös jatkossakin ja sen myötä myös meitä kaikkia alan toimijoita. Nyt kuntoutuksen saralla ollaan palailemassa tavanomaisiin palveluihin ja järjestelyihin, vaikkei pysyvimmiltä muutoksilta varmasti voida täysin välttyä. Näihin pakonomaisesti toteutettuihin muutoksiin tulee suhtautua oppimiskokemuksina. Poikkeusaika on saanut alan toimijat arvioimiaan tulevaisuutta ja tulevaisuuden kehittämistarpeita. Huoli kuntoutuksen tulevaisuudesta ja sen kehittämisestä on yhteinen asia kuntoutuksen alan toimijoiden kesken.
Tämän haasteellisen ajan keskelle toivoa ja lupausta kuntouksen tulevaisuudesta toi ministeri Kiurun ja Pekosen/STM:N kuntoutusuudistushanke, jossa tavoitellaan vuoden 2017 kuntoutuksen uudistamiskomitean 55 erilaisen kuntoutuksen uudistamiseen liittyvien ehdotusten toimeenpanoa. Ehdotukset liittyvät kuntoutuksen toimintamallin kehittämiseen, kuntoutuksen suunniteluun, vastuulliseen asiakasohjauksenmalliin sekä kuntoutuksen tavoitteellisuuteen, seurantaan ja arviointiin. Hankkeen kokonaistavoitteena on yhdenvertainen, kustannustehokas ja ohjattava järjestelmä, jolla vahvistetaan kuntoutujaa selviytymään omassa toimintaympäristössä. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisu nyt poikkeustilanteen aikana antaa toivoa tulevaisuudesta myös yksityisille toimijoille ja heidän tarjoama potentiaali on tunnistettu sekä tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalalla. Poikkeusaika on ajanut meitä miettimään erilaisia ja uusia käytänteitä ja esimerkiksi etäpalveluiden käyttö on laajentunut ja se tulee varmasti olemaan osa myös tulevaisuuden sote palveluiden tarjontaa. Poikkeusaika on myös lisännyt muita innovaatioita ja kehittämistyötä sote- palveluihin ja tämän kehittämistrendin uskotaan myös jatkuvan. Kehittämishankkeet ja havainnot vahvistavat sitä, että vuoden 2017 uudistamiskomitean uudistusideat kuntoutuksen saralla tuovat muutokset vihdoin käytäntöön, sillä onhan näitä samankaltaisia ajatuksia ja suosituksia ollut luettavissa jo vuoden 2002 kuntoutuksen selonteossa. Ja tähän meidän kuntoutuksen ammattilaisten tulee luottaa ja nähdä tulevaisuus positiivisena myös jatkossa.
Uudistaminen ja kehittäminen ei tapahdu kuitenkaan yksistään erilaisten, jopa irrallisten hankkeiden ja projektien myötä ylhäältä alaspäin. Se vaatii jatkuvaa vuorovaikutusta, osallistamista ja verkostotoimijuutta eri toimijoiden välillä, jotta kehitys ja muutos saadaan juurrutettua käytäntöön. Tämäkin hanke vaatii meiltä jokaiselta kuntoutusalan ammattilaiselta kiinnostusta alan kehittämistä kohtaan, motivaatiota ja sitoutumista tulevaan muutokseen, koska viimekädessä me olemme vastuussa muutoksen toteutumisesta käytännön työn tasolla. Se vaati kuntoutuksen alan eri työyhteisöissä myös kehittämistä, keskustelua sekä tilanteen tasalla olemista. Se vaatii työyhteisöissä esimiesten tietoisuutta sekä organisointikykyä osallistaa työyhteisö muutokseen ja mahdollistaa työ muutokselle.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on erilaisista kehittämishankkeiden ja –projektien siirtymisestä käytännön työhön?