Näyttöön perustuva käytäntö, Evidence based practice on parhaan saatavilla olevan ajantasaisen tiedon käyttöä kuntoutujan kuntoutuksessa, hoidossa ja terveyden edistämisessä. Tavoitteena on käyttää vaikuttaviksi tunnistettuja menetelmiä ja kuntoutuskäytäntöjä. Vahvinta näyttöä kuntoutuksesta edustavat järjestelmälliset katsaukset ja luotettavaksi arvioituun tutkimusnäyttöön perustuvat suositukset.
” Terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua”
Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326
Näyttöön perustuva käytäntö mahdollistaa kuntoutuksen resurssien oikeanlaisen kohdentamisen niihin kuntoutuksen menetelmiin, joissa vaikuttavuus on todistettu. Se on keino taata kuntoutujan oikeudet vaikuttavaan ja hyvään kuntoutukseen. Kuntoutuksen päätöksenteon tukena odotetaan käytettävän näyttöön perustuvaa käytäntöä. Tutkimustiedon hyödynnettävyys yksilöllisiin tilanteisiin vaatii kuntouttajalta vahvaa ammatillista osaamista ja sen lisäksi kuntoutujien oma näkemys tulee ottaa huomioon. Kuntoutuksen odotetaan tarjoavan kuntoutujalle laadukkaita palveluja, jotka perustuvat ammatilliseen tietoon ja taitoon. Tämä vaatii kuntouttajilta jatkuvaa uuden tutkimustiedon tasalla olemista. Näyttöön perustuva käytäntö on monitahoinen prosessi, johon liittyy tutkimustieto, asiakkaiden näkemykset ja asiakaslähtöinen lähestymistapa, erilaiset vaikuttavuusmittarit ja kuntouttajan kliininen päätöksentekokyky.
Kaikista kuntoutuksen menetelmistä ei kuitenkaan löydy vahvaa tutkimusnäyttöä. Näytön puuttuminen voi johtua vähäisestä tutkimustiedosta tai siitä, ettei tutkimustietoa voida soveltaa kuntoutujan yksilölliseen tilanteeseen. On huomioitava, ettei näytön puuttuminen tarkoita sitä, etteikö kuntoutus voisi olla vaikuttavaa. Tutkimusnäytön puuttuessa tulee kuntouttajan käyttää teorialähtöistä lähestymistapaa ja kokemukseen perustuvaa tietoa. Kun päätöksenteko ei perustu näyttöön tai sen tukena oleva näyttö on vain vähäistä, tulee vaikuttavuuteen kuitenkin suhtautua varovasti ja kriittisesti. Tutkimuksen kohteiksi suositellaankin sellaisia kuntoutuksen alueita, joissa näyttöön perustuvien työmenetelmien käyttömahdollisuudet ovat vähäiset johtuen vähäisestä tutkimusnäytöstä.
Terveydenhuolto ja kuntoutus ovat jatkuvassa kehityksessä mm. teknologian ja eri menetelmien suhteen. Samaan aikaan taloudelliset haasteet tuovat vaatimuksia yhä tehokkaampien ja vaikuttavampien menetelmien kehittämiseksi. Toisaalta taloudellisuus tuo haasteeksi myös ajankäytön kohdentamisen uuden, ajankohtaisen tiedon etsimiseen. Löytyykö meiltä kuntoutuksen asiantuntijoilta riittävästi aikaa perehtyä ajankohtaiseen tutkimustietoon arkityön ohessa? Kuntoutukseen liittyvää tutkimusta tarvitaan myös paljon lisää. Eri kuntoutuksen menetelmistä ja niiden vaikutuksista on osittain hyvin vähän tutkimustietoa. Meillä on paljon hyviä arkityössä todettuja kuntoutuskäytänteitä, mutta tarvitsemme niistä lisää näyttöön perustuvaa tutkimusta. Riskinä muuten on, että tieteellisen näytön hiipuessa kuntoutus ei perustu tietoon.
Mitä ajatuksia näyttöön perustuva käytäntö kuntoutuksessa herättää sinussa?